JEFU SOPII KAIKILLE: Jan Vilkko

 

Tämän viikon JEFU SOPII KAIKILLE-jaksossa on Jan Vilkko. Janilla on paljon kokemusta valmentajana olemisesta ja kertoo näin ollen näkemyksiä valmentajan näkökulmasta. Jan on valmentanut Helsingin Wolverinesissä ja Porvoon Butcherseissa. Jan on ollut jefu-piireissä 90-luvulta lähtien ja kerennyt myös pelata useassa joukkueessa, kuten Porvoon Butchersissa, Helsingin Roostersissa sekä käynyt pelaamassa ulkomailla kuten Saksassa ja Tanskassa. Kokemusta siis todellakin löytyy!

 

Miksi jefu sopii kaikille?

Valmentajan näkökulmasta jefu on ihanteellinen laji monestakin syystä. Harjoittelu ja sen suunnittelu on erittäin monipuolista ja treenien ajan- sekä tilankäyttö tulee miettiä tarkkaan etukäteen, jotta homma toimii. Pelaajien kanssa tekniikoita hiotaan eri pelipaikoilla ensin yksin, sitten vastustajaa vastaan ja lopulta kokonaisuutena 11 vastaan 11. Pelaajien omatoimiharjoittelu on tärkeä osa kokonaisuutta, koska fysiikkaa tarvitaan lajissa paljon, mutta sitä ei juurikaan ehditä yhteisharjoituksissa kehittämään. Valmentajan tulee ohjeistaa pelaajia niin nopeuden, voiman kuin liikkuvuudenkin lisäämiseksi, sekä antaa vinkkejä miten pelipaikkakohtaisia treenejä voi tehdä omalla ajalla.

“Valmentajan ei tarvitse osata itse kaikkea, jonka vuoksi tekemistä on tarjolla hyvin erilaisille ihmisille.”

Yksi voi osata laitahyökkääjien tehtävät ja ymmärtää esimerkiksi nopeusharjoittelun päälle, kun taas toista valmentajaa kiinnostaa linjamiehet ja voima. Osa valmennuksen tehtävistä ei itseasiassa vaadi juurikaan kontaktia pelaajiin, vaan keskittyy lähinnä pelikirjan ja harjoitteiden suunnitteluun sekä tulevien vastustajien arviointiin, eli scouttaamiseen.   

Kuvioiden suunnittelu ja piirtäminen on oma taiteenlajinsa, johon aikaa voi laittaa loputtomasti. Lisäksi peli kehittyy koko ajan ja aina riittää opiskeltavaa, mitä uutta Yliopisto- tai ammattilaisjoukkueet ovat USA:ssa keksineet. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä kaikkea valmentaja oppii ja keksii, vaan siitä, miten asiat saadaan opetettua pelaajille niin, että he tekevät kokonaisuuden oikein, reagoivat vastustajaan ja tilanteeseen nopeasti jne. Peleihin valmistaudutaan scouttaamalla vastustaja mahdollisimman tarkkaan ja omat pelikuviot hiotaan sen mukaan, ettei vastustaja vie voittoa ainakaan pelaamalla omia perus pelejään. Pelaajille annetaan peliviikolla mahdollisimman tarkat ohjeet, miten missäkin tilanteessa pelataan ja miksi.

Varsinainen ottelu on melkoista hallittua kaaosta. Otteluun aletaan valmistautumaan pari tuntia ennen pelin alkua ja valmentaja on isossa roolissa saadakseen pelaajiston hereille ja valmiiksi kick-offiin. Peliin on omat suunnitelmansa molemmin puolin palloa (hyökkäys ja puolustus), joita lähdetään toteuttamaan. Pelisuunnan vaihtuessa koitetaan päätellä miten asioita tulisi muuttaa sen mukaan, miten vastustaja on näyttänyt niitä vastaan pelaavansa. Varsinaiset päätökset pelillisistä ratkaisuista tekevät hyökkäyksen ja puolustuksen koordinaattorit, jotka ovat USAssa yleensä mahdollisimman ylhäällä katsomossa saadakseen mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan pelitapahtumista. Suomessa koordinaattorit ovat yleensä kentän laidalla, mutta mahdollisuuksien mukaan heillä on apuvalmentaja katsomossa, joka kertoo radiopuhelimen välityksellä omia näkemyksiään molempien joukkueiden tekemisistä ja auttaa näin päätöksenteossa. 

Ottelun jälkeisen 24 tunnin aikana valmennuksella menee aikaa ottelun purkamiseen suunnilleen saman verran aikaa kuin itse otteluunkin. Ensin joukkueen kanssa käydään päällisin puolin läpi ottelun hyvät ja huonot puolet riippumatta lopputuloksesta. Sen jälkeen tutkitaan tilastot, jotka usein näyttävät aikalailla suoraan, minkä vuoksi ottelu hävittiin tai voitettiin. Vaahteraliigassa kotijoukkueella on velvollisuus sakkojen uhalla toimittaa yhteiseen palveluun videot ottelusta kahdesta suunnasta kuvattuna. Valmennus käy jokaisen pelin eli downin läpi videolla ja kirjoittaa videoon hyvää ja huonoa palautetta pelaajille heidän suorituksistaan. Pelaajat saavat ottelua seuraavana päivänä kootun palautteen tekemisistään sekä videon, joka on täynnä kommentteja sekä yksilö- että joukkuetasolla. Tästä on erittäin iso apu sekä yksilöiden että joukkueen kehittymiseen. Luonnollisesti valmentaja tekee samalla myös itsearviota omasta tekemisestään ja koittaa parantaa omaa ja valmennusryhmän toimintaa. Arvioinnin tavoitteena on parantaa joukkueen tekemistä, sekä ohjata toimintaa niihin asioihin, joiden kehittämisellä on suurin kulmakerroin kehittymistä ajatellen.

Itseäni jefun valmennus on kiehtonut juurikin monipuolisuuden vuoksi – aina löytyy asioita, joita voi parantaa niin valmentajana tai opettaa pelaajille. Toinen kiehtova asia on pelin kulku. Peli pysähtyy jatkuvasti, joten valmentaja asettaa pelaajat juuri haluamallaan tavalla ja ohjeistaa heitä pelaamaan juuri halutulla tavalla. Muissa pallopeleissä, edes koripallossa, ei valmentajan rooli ole pelitilanteessa yhtä suuri, vaan pääosa valmennuksesta tapahtuu harjoituksissa sekä ennen tai jälkeen ottelun. 

Tämä tekee jefusta ainutlaatuisen ja kiehtovan lajin valmentaa, lisäksi monipuolisten roolien kautta jefun valmennus sopii kaikille asiasta kiinnostuneille! 

Terveisin,

Jan

JEFU SOPII KAIKILLE on blogisarja, jossa esitellään harrastajia ja muita vaikuttajia jefun parissa. Ketä haastattelisimme seuraavaksi? Vai haluatko itse kirjoittaa jutun? Lähetä viesti ja ilmianna kiinnostava harrastaja tai vaikuttaja.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *